Seurisblogi Uusi MunBlogi.com -sivusto

Näistä vastauksista jää kuulumatta Varpun iloinen ja positiivinen olemus ja läsnäolo, mutta onneksi saamme kaikki tutustua häneen toukokuun alusta alkaen.

Jos piirtäisit elämästäsi kartan niistä paikkakunnista ja ihmisistä sekä elämän tapahtumista, niin mikä olisi lähtöpaikka ja millaisilla paikkakunnilla pysähtyisimme?

Kaikki lähtee liikkeelle Tampereelta, se on ollut koko elämäni kaikkein tärkein paikkakunta ja tulee olemaankin ja vielä Pispala, se on rakkain elämäni maisema. Toki Helsinki, Vesilahti ja Hämeenkyrö ovat olleet merkittäviä asemia elämässäni viime vuosina, mutta avioiduttuani v. 2019 kiinnityin entistä vahvemmin ja syvemmin Tampereen Pispalaan.

Kun katselet kotisi eteistä, niin monenko ihmisen takkeja sieltä löytyy?

Eteisessämme on koiran ja neljän asukkaan takkeja sekä puolisoni vaarin takkeja (jo edesmennyt vaari, mutta hän on aiemmin asunut talossamme).

Kuvaile itseäsi ja luonnettasi vaikkapa sielunmaiseman kautta:

Koskettavin sielunmaisema on maisema, jossa on mäntyjä, kallioita, hiekkaa ja merta.

Mitä musiikkia olet kuunnellut viimeksi vaikkapa autossa ajaessasi?

Musiikkimakuni on laaja, että oikeastaan liki kaikki käy, siis listapoppi ja klasari sekä syntikkabiittikin menee. Rakkaus klassiseen musiikkiin tulee lapsuuden kodistani kuten myös klassinen lauluharrastukseni.

Kerro jostakin elämäsi tähtihetkestä?

Niitä on monta tai oikeastaan pari tärkeintä on tässä: valmistuminen papiksi, avioituminen ja muutto yhteiseen kotiin Pispalaan. Tietysti myös töitten aloittaminen on ollut tärkeitä kokemuksiani elämässä.

Jos pitäisit iltahartauden seuriksella, mistä aiheesta pitäisit?

Hm, ehkä aloittaisin yläasteen liiksatunnin traumojen purkamisesta. Siitä sitten rauhaan ja tyyneyteen, jonka Jumala-suhteesta saa.

Mikä on lempivirtesi ja miksi?

Lempivirsiä on monta, mutta heti tulee mieleen virsi 923 ”Silmäni aukaise, Jumalani”. Se on virsi, joka sopii kaikkiin tilanteisiin elämässä.

Hyvä rippikoulumuisto?

Olin Saksassa riparilla ja paras muisto on se, miten paluumatkalla odottelimme laivaa terminaalissa ja pelasimme ”norjalaista jalkaleikkiä”. (Toim.huom.: Varpu lupasi opettaa tämän meillekin Lotjalla kesällä.)

Missä historian tapahtumassa olisit halunnut olla mukana ja miksi?

No ehdottomasti siinä kohtaa, kun naiset saivat Suomessa äänioikeuden.

Mikä on lempisanontasi?

Naurahdan helposti, että ei oikein ole mitään omaa sanontaa (ja niin me naurettiin tässä kohtaa molemmat).

Paras lukemasi kirja?

Rakastan lukemista ja luen paljon. Viimeisin lukemani kirja on Irja Askolan elämänkerta. Toinen suosikkiteos on Jussi Valtosen ”He eivät tiedä, mitä tekevät”.

Suosittele minulle hyvä elokuva?

Marvell-leffat ovat huippuja, sillä ne edustaa korkealaatuista Hollywood –viihdettä.

Jos Jumala olisi väri niin minkä värinen hän olisi?

Valkoinen on Jumalan väri – Jumala on valkoinen, koska siinä on kaikki värit.

Mikä oman elämäsi tapahtuma tai elämänvaihe on muuttanut sinua?

Lukion jälkeen pidin välivuotta ja olin n. kuukauden Taize-yhteisössä, jossa jo viikko hiljaisuudessa vaikutti koko elämääni.

Mitä haluaisit kysyä Pirkkalan seuriksen eri ikäisiltä nuorilta?

Kysyisin: mitä te kaipaatte, mitä tarvitsisitte, mitä voisin teille antaa? Ja vielä toivoisin, että olettehan mulle rehellisiä.

Taru haastatteli.

Aloitelaatikkoon on tullut paljon ehdotuksia ja kysymyksiä. Tässä on vastauksia:

Moi mikä on telttayö? Jos se on kivaa niin kertokaa:)

Tällä hetkellä suunnitelma on siinä mallissa, että vain ajankohta on varattu eli 20. marraskuuta. Viime vuonna kokeiltiin ensimmäisen kerran, ja onnistuminen vaikutti siihen, että päätettiin toteuttaa tänäkin vuonna. Paikkana oli Pappilan kota ja sen ympäristö. Seurisnettiin tulee lisätietoa lähiaikoina.

Pappilaan 05-00 saunailta

Näitä järjestetään koko ajan, noin kerran kuussa, ei aivan tuolla haarukalla mutta haarukalla 03 ja siitä vanhempiin päin. Kannattaa seurata nettiä kohdasta ”Nuorten aikuisten toiminta”. Tällä hetkellä nollanelosten täytyy odottaa vielä vuoden verran.

Seuris-iltoihin enemmän ohjelmaa esim. Laulukilpailu, erilaiset show jutut ja kokkikilpailu

Ei lainkaan huonoja ideoita. Ehkä onnistuisimme jotain toteuttamaankin.

05-00 ikäluokkien yhteinen reissu

Juuri syyslomalla on ollut tällainen reissu, jossa myös nollakuutoset olivat mukana.

Piimäkakun resepti julki

Kukahan tietäisi? Minulla ei ole tietoa.

Piimäkakkua puurojuhlaan

Välitän idean.

Kaikille leireille reunited kokous kahden vuoden päähän

En usko, että tämä toimisi kaikkien leirien osalta. Jotkin asiat ja porukat vain sammuvat.

Lotjalle perinteeksi isosten sekayösauna vikana iltana

Tätä ei tipu. Emme harrasta sekasaunoja emmekä mitään sellaista toimintaa, joka erottaisi ihmiset toisistaan. Viimeisenä iltana ja yönä kaikkien kuuluu olla yhdessä.

Lotja 6 2019 uusi kokoontuminen

Leiri oli epäilemättä erinomainen. Siitä kertoo sekin, että monet leirillä mukana olleet ovat edelleen toiminnassa mukana. Joskus on kuitenkin hyväksyttävä, että asiat ovat menneet eikä niitä enää voi toistaa. Ei lämmitellä vanhoja vaan tehdään uusia muistoja.

Saunailta Lotja 5

Tämä on mahdollinen.

Lisää reissuja Lotjalle

Ajat loppuvat kesken, ja siksi lisääminen on vaikeaa. Ensi talvena Lotjalle pääsee kahdesti, ensin Lotjan hiihtolomalle ja sitten pääsiäisreissulle.

Arto Köykkä

Olen Antti, entinen seurisnuori, nykyään… no hypätään suoraa tähän hetkeen ja kerron hetken päästä lisää itsestäni.  Aloitin syksyllä Kallion Teemun sijaisena nuorisotyön tiimissä Pirkkalan seurakunnassa.

Siinä ajankohtaiset ja sitten lupaamani esittely.

Päivänvalon näin heinäkuussa -87. Koko ikäni olen asunut Pirkkalassa. Pikkupoikana aloitin pelaamaan jalkapalloa ja jääkiekkoa. Molemmat lajit kulkevat vieläkin elämässä mukana junnuja valmentaen ja sohvaa kuluttaen, välillä vielä höntsäilen.

Seuris-urani aloitin vuonna -02 rippikoulusta ja sanoisin, että sillä tiellä ollaan vieläkin. Väliin on mahtunut pari kesää isosena, isäntänä ja apuohjaajana. Siitä se ajatus sitten lähti, työura seurakunnassa. Työskentelin pääsääntöisesti alle kouluikäisten ja perheiden parissa.  Nyt olen tässä. Hyvässä seurassa sekä paikassa.

Voin ihan inasen vielä paljastaa lisää. Olen rehti ja reilu äijä (ainakin yhden viime kesän riparilaisen mielestä). Olen naimisissa, meillä on 3 lasta ja koira. Ilves on kova jalkapallossa ja jääkiekossa, lempipelaaja Sergio Ramos, osaan potkaista palloa ihan ok kovaa ja olen aika kilpailuhenkinen.

Odotan innolla mitä kaikkea syksy tuo tullessaan. Nähdään seuriksella, juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumiset.

Minut vihittiin tänään helluntaina papiksi Tampereen tuomiokirkossa ja pian saankin aloittaa papin työt Pirkkalan seurakunnassa.

Ate pyysi kirjoittamaan tunnelmia tänne blogiin. Vaikeaa. Voisi kirjoittaa vaikka mistä: ylä- ja alamäistä matkalla noille tuomiokirkon portaille, korjata kauniisti valmistumisen johdosta onnittelevia sukulaisia tähdentäen teologian maisterin ja papin olevan kaksi eri asiaa, voisi kirjoittaa johdatuksesta, kuvata piispantalon sisustusta tai pohtia sitä, miksi hymyt tuntuivat pidemmiltä papin tunnukset päällä.

Minulta pyydettiin kuitenkin ajatuksia tunnelmista, joten käytän palstatilani niihin. Kysymyksiä on tähän mennessä ollut lähinnä kahdenlaisia ”jännittääkö” tai ”miltä nyt tuntuu”. Päällimmäisin tunne on varmasti tunne siitä, että on kannateltu. Tarkoitan sitä, että useat kymmenet kannustukset ja onnittelut virtuaalisesti ja reaalisti tuntuvat merkityksellisiltä. Toisaalta ihmistä suuremmat kädet tuntuvat myös varsin jykeviltä. Piispan siunaavan käden pään puristuksesta en vapaudu varmasti hetkeen. Kaiken kaikkiaan tunnelmia voisi kuvata kolmella adjektiivilla onnellinen, utelias, odottava.

Toinen tänään pappisvihkimyksen saaneista, opiskeluaikainen kurssitoverini, kuvaili tunnelmia näin ”nyt on aika hypätä työhaalareihin ja ruveta tekemään Jumalan valtakunnan työtä”. Yhdyn tuohon mielenmaisemaan.

Jäin kuitenkin pohtimaan sitä, muuttuiko jokin. Toisaalta paljon muuttui ja taas toisaalta aamulla kiireessä hotkittu tiskipöydälle jäänyt kevyttä tuoksua asuntoon levittänyt kaurajugurtti oli illalla omiaan muistuttamassa siitä, ettei mikään ollut muuttunut.

Reetta Väisänen

Uuden kirkon valmistumisesta lähtien eli vuodesta 1994 Pirkkalan nuoret ovat kokoontuneet aattoiltana ysiltä puolisen tuntia kestävään hartauteen. Varmaan moni on tullut paikalle myös joulun sanoman takia, mutta vähintään yhtä suuri asia on ollut se, että on voinut nähdä takuuvarmasti kavereita, joiden kanssa on sitten voinut sopia, miten joululomalla tavataan.

Väkeä kirkossa on ollut takaseinään saakka. Joskus on ollut vaikea löytää kaikille istumapaikkaa.

Tänä vuonna perinne katkeaa. Pitkään mietimme korvaavia ideoita. Pisimmälle päästiin sellaisen idean kanssa, että tilaisuus olisi järjestetty pihalla. Pohdittiin vakavasti äänentoistoa, senhän olisi tarvinnut olla tasokas ja samalla kohtalaisen kallis, jotta väki olisi oikeasti kuullut.
Tämäkään idea ei sitten onnistunut vallitsevien määräysten keskellä. Jouduttiin tyytymään perin laihaan malliin eli siihen, että aattoiltana julkaistaan sekä seurakunnan Facebookissa että Youtube-kanavalla striimattu jouluhartaus. Tämän vuoden rippikoululainen Verna Heikkinen lukee jouluevankeliumin. Ilomäen Julia on koonnut musiikkiin nuorista ryhmän. Minun vastuulleni jää jouluisten ajatusteni esittäminen ja rakastamani bolivialainen rukous, jonka olen kääntänyt espanjasta ja jonka olen löytänyt erään La Pazin kirkon seinältä. Sitä olen aina käyttänyt jouluaattona.

Paljon jää puuttumaan. Toivon, että jonkinlainen aattoillan kello ysin tuoksu tässä kaikessa kuitenkin olisi ja että jotain välittyisi koteihin.
Lähetysten linkit ovat osoitteessa www.seuris.net

Arto Köykkä

Vastauksia päivitetty 20.9.2021

Voiko isosvalmennukseen tulla vielä mukaan?

Voi tulla.

Miten ilmoittaudutaan?

On helppoa. Kävelet Seuriksen ovesta sisään ja menet sinne, mihin muutkin näyttävät menevän.

Milloin isosvalmennus alkaa, milloin sitä on ja milloin se loppuu?

Isosvalmennus alkaa vuoden 2021 rippikoululaisille keskiviikkona 22. syyskuuta. Loma-aikoja lukuun ottamatta ollaan koolla huhtikuun puoliväliin saakka. Jos on kovin paljon sellaisia, joille keskiviikko ei lainkaan sovi, voidaan tehdä pieni torstain ryhmä.

Kuinka pitkiä valmennukset ovat?

Illan pituus on koulutuksen osalta noin puolitoista tuntia. Tosin monet viettävät Seuriksella paljon pitempäänkin aikaa, koska samaan aikaan on käynnissä nuortenilta peleineen ja tarjoiluineen.

Kuinka monta kertaa pitää olla mukana, jotta pääsee isoseksi?

Onpas huono kysymys. Kun liityt vaikkapa jalkapallojoukkueeseen, et sinä silloinkaan kysy valmentajalta, kuinka monissa harkoissa pitää olla mukana että pääsee pelaamaan.

Mitä isosvalmennuksessa tehdään?

Illan tärkein osuus on 20 – 25 minuuttia kestävä varttikirkko. Siinä syvennytään siihen maailmaan, joka on rippikoulun ydintä. Muu aika harjoitellaan isosena olemisen taitoja ja syvennetään ja laajennetaan kaverisuhteita. Mieititään jotain syvällisiäkin.

Miten isosena olemista voi harjoitella viikkokokoontumisten ulkopuolella?

Esimerkiksi Seuriksen reissut ovat tärkeitä. Kerhojen pitäminenkin auttaa.

Entäs vähän vanhemmat nuoret, nollaviitoset ja nollaneloset?

Hieman myöhemmin syksyllä kerrotaan, miten kokoonnutaan.

Entä huhtikuulla isosvalmennuksen jälkeen?

Silloin tuntee, että kuuluu joukkoon ja on valmis edustamaan nollaseiskojen ikäluokalle Seuriksen nuoria. Jotain käytännön taitojakin on tullut.

Pertti Jarla rakentaa suositun Figerpori-sarjakuvansa sanallisen leikittelyn varaan. Useimmat ideat pohjautuvat sanojen kaksoismerkitykseen. Monet ideansa Jarlaa saa yleisöltä, mutta joka tapauksessa sanaleikit vaativat kielellistä lahjakkuutta niiden pirtäjältä.

Aivan joka kerta Jarla ei onnistu. Kuluneella viikolla hänen aiheenaan oli rippikoululaisen kauhunhetki. Nuori Heimo tapaa itseään kolme kertaa isomman ihmisen, ja tämä esittäytyy hänen isosekseen.

Jarlan piirroksessa ei näy merkkiäkään siitä piilomerkityksestä, joka tekee isosesta niin ovelan sanan. ”Isonen” on nimittäin diminutiivi, pienennyssana adjektiivista ”iso” samaan tapaan kuin ”tähtönen” ja ”kirjanen” ovat diminutiiveja sanoista ”tähti” ja ”kirja”. Niinpä isonen on jotain, mikä on yhtä aikaa suuri ja pieni.

Perin taitavasti ”isonen” kertoo, millaisia ihmisiä isoset ovat. He ovat selvästi vanhempia kuin rippikoululaiset, mutta eivät vielä ole aikuisia. He pystyvät kantamaan vastuuta, mutta vain kohtuullisen kokoisia asioita. Suurimmista murheista he saavat olla vapaina.

Arto Köykkä

Kysyimme pirkkalalaisten kotien mielipiteitä rippikoulujen järjestämisestä. Vastauksia tuli todella hyvin eli sunnuntai-iltaan mennessä 175.

Ylivoimaisen kannatuksen sai se vaihtoehto, että leiri järjestetään alkuperäisen aikataulun mukaan joko Pudasjärvellä tai Korpilahdella. Tälle kannalle asettui 79 prosenttia vastaajista.

Pappilan alueella toteutettavaa, mahdollisimman paljon leiriä muistuttava rippikoulu kotona yöpymisineen sai 11 prosentin kannatuksen. Suunnilleen yhtä suosittu (10 prosenttia) oli kesällä jossain muussa lähialueen leirikeskuksessa toteutettava rippikoulu.

Rippikoulun sijoittaminen johonkin myöhempään ajankohtaan (3 prosenttia) ja iltarippikoulu (2 prosenttia) jäivät hajamaininnoille.

Aiemmin on päätetty, että Lotja 1 ja 2 on siirrettävä alkuperäiseltä paikaltaan myöhemmäksi. Tämä perustuu siihen, että seurakunnille annettujen ohjeiden mukaan yön yli jatkuvan leiritoiminnan saa aloittaa vasta juhannuksen jälkeen.

Talvileirin ja Iltarippikoulun väki haluaisi varmaan kiireesti tietoa konfirmaatiosta. Tämä toive on tiedossamme.

Arto Köykkä

Rippikoulujen ongelma on tällä hetkellä se, että edes B-suunnitelmaa ei kannata toistaiseksi tehdä. Ei ole tietoa, milloin elämä asettuu edes auttavasti normaaleille uomilleen. On ratkaisematta sekin, tuleeko koulujen loma-aikoihin muutoksia. Suunnitelmissamme on, että huhtikuun lopulla osattaisiin sanoa enemmän kuin tällä hetkellä.

Yksinkertaisinta olisi, jos selvittäisiin sillä, että pari leiriä siirrettäisiin uuteen aikaan ja ehkä paikkaankin. Mahdollisesti olisi hyödynnettävä myös syyslomaa, ehkä jopa joululomaa. Leirejä voidaan kenties tiivistää niin, että ne mahtuvat lyhyempään aikaan. Ehkä kaksi leiriä voitaisiin yhdistää yhdeksi leiriksi. Tässä vaihtoehdossa opetusryhmiä olisi kaksi. Tämä olisi hankalaa, mutta hankaluuksien keskellä luovuus alkaa kukkia. Viimeisenä vaihtoehtona olisi iltarippikoulu, johon liittyisi viikonloppuretkiä.

Nettiäkin voidaan hyödyntää rippikoulussa, mutta vain rajallisesti. Etärippikoulu ei olisi tavalliselle nuorelle oikea rippikoulu, vaan koulun uskonnon opetuksen tunnustuksellinen, kristillispainotteinen versio.

Toistaiseksi rippikoulut ovat tauolla ja kaikki kokoontumiset on peruttu huhtikuun loppuun saakka. Edes kirkkokäynnit eivät onnistu. Talvileirin ja iltarippikoulun toukokuun konfirmaatiota ei ole ainakaan vielä peruttu.

Tämä teksti on poimintaa Pirkkalaisessa 1. huhtikuuta julkaistusta tekstistä.

Arto Köykkä

Kylätiellä ei kulje yhtään ihmistä. Autoja näkyy silloin tällöin liikenteessä. Marketin piha on puolilta päivin autio. Kunnan ainoan yhtenäiskoulun portin vierellä seisoskelee pari kymppivuotiasta tyttöä, joilla on yhteinen harmi ja huoli: ”Miksi ei ennää tulla uamulla kooluun. Sithä myö ee ennää nähä toisiimme, ku teiän koti on niin kaakana…”

On viimeinen arkipäivä ennen poikkeuslain alaista etäopiskelujen alkua 2200 asukkaan kunnassa Pohjois-Savossa. Kouluun menevät jatkossa vain alakoulun nuorimmat ja esikoululaiset. Kaikki muut opettelevat koulutehtävien tekoa digitaalisest. Mutta. Kun kyseessä on pitäjä, jonka kauimmaisista kylistä on toisiinsa matkaa yli kolmekymmentä kilometriä,  niin onhan kaveri-ikävä todellinen huoli lapsille ja nuorille, kun koulupäivinä ei ole mahdollisuutta tavata.

Kun koululaisia kuljetetaan kirkonkylälle kouluun joka arkipäivä mennen tulen, niin kulkeehan siinä samassa myös muutamat aikuiset töihinsä ja asioilleen. Mutta. Nyt loppuu linja-autoliikenne kylältä naapurikuntiin ja lähimpiin kaupunkeihin, koska lukiolaiset ja ammatillisissa opinnoissaan käyvät kylän nuoret ovat etäopinnoissaan.

Tulevan poikkeustilan aikana kylältä ei pääse  edes lääkäripäivystykseen tai optikolle tai Kelan toimistoon tai poliisiasemalle ilman taksia, ellei sitten joku naapuri ole menossa samaan suuntaan ja tarjoa kimppakyytiä.

Mutta. Kun täällä ihmiset elää liki erakkkoina muusta ympäröivästä maailmasta, niin ainakin yksi erityinen asia on täällä totta: virustartunnan saaneista kukaan ei puhu, kun lähimmmät tapaukset on liki sadan kilometrin päässä kylältä. Täällä alettiin hamstrata elintarvikkeita vasta monta päivää kaupunkilaisten jälkeen, kun ei oikein edes ymmärretty, että ”mitennii sitä vessapapeerii nuin palajon tarviihtaisiin”, kun oli nähty lehtien lööpeistä kuvia kaupungin markettien tyhjistä hyllyistä.

Taru Lossi