Uuden kirkon valmistumisesta lähtien eli vuodesta 1994 Pirkkalan nuoret ovat kokoontuneet aattoiltana ysiltä puolisen tuntia kestävään hartauteen. Varmaan moni on tullut paikalle myös joulun sanoman takia, mutta vähintään yhtä suuri asia on ollut se, että on voinut nähdä takuuvarmasti kavereita, joiden kanssa on sitten voinut sopia, miten joululomalla tavataan.
Väkeä kirkossa on ollut takaseinään saakka. Joskus on ollut vaikea löytää kaikille istumapaikkaa.
Tänä vuonna perinne katkeaa. Pitkään mietimme korvaavia ideoita. Pisimmälle päästiin sellaisen idean kanssa, että tilaisuus olisi järjestetty pihalla. Pohdittiin vakavasti äänentoistoa, senhän olisi tarvinnut olla tasokas ja samalla kohtalaisen kallis, jotta väki olisi oikeasti kuullut.
Tämäkään idea ei sitten onnistunut vallitsevien määräysten keskellä. Jouduttiin tyytymään perin laihaan malliin eli siihen, että aattoiltana julkaistaan sekä seurakunnan Facebookissa että Youtube-kanavalla striimattu jouluhartaus. Tämän vuoden rippikoululainen Verna Heikkinen lukee jouluevankeliumin. Ilomäen Julia on koonnut musiikkiin nuorista ryhmän. Minun vastuulleni jää jouluisten ajatusteni esittäminen ja rakastamani bolivialainen rukous, jonka olen kääntänyt espanjasta ja jonka olen löytänyt erään La Pazin kirkon seinältä. Sitä olen aina käyttänyt jouluaattona.
Paljon jää puuttumaan. Toivon, että jonkinlainen aattoillan kello ysin tuoksu tässä kaikessa kuitenkin olisi ja että jotain välittyisi koteihin.
Lähetysten linkit ovat osoitteessa www.seuris.net
Arto Köykkä