Pirkkalan seurakunnan rippikouluissa on ollut aikuisia maallikoita seurakunnan työntekijöiden rinnalla vuodesta 1986. Tuolloin käytäntö oli niin uutta, että sille haettiin jopa piispan tukea, ja se saatiin. Tuli lupa siihen, että nuoret aikuiset saavat hoitaakseen oikeasti merkittäviä tehtäviä, kuten opetusta. Käytäntö on sittemmin levinnyt muuallekin Suomeen.
Näitä rippikoulun vastuunkantajia alettiin kutsua apukouluttajiksi. Minua on tuo nimitys kiusannut aina jonkin verran ja viime aikoina entistäkin enemmän. Sanassa kouluttaja on sotilaallinen sävy, eikä se vastaa meidän rippikoulumme todellisuutta. Ei meillä ketään kouluteta (sama vika on myös sanassa isoskoulutus), ei edes sillä tavoin kuin Punainen Risti antaa ensiapukoulutusta. Rinnalla on alettu käyttää sanaa apuopettaja, mutta sekään ei mielestäni osu oikeaan. Nuoret maallikot eivät ole kovinkaan paljon apuja, koska suurelta osin he vastaavat tehtävistä, joiden tyydyttävään hoitamiseen työntekijöistä ei lainkaan ole. Heistä syntyvä vaikutelma on niin ikään kaukana opettajasta.
Sanan apu mukana kuljettamista voidaan perustella lähinnä sillä, että sana apari on syvällä pirkkalalaisessa rippikouluslangissa. Sitä tuskin onnistutaan kymmenessä vuodessakaan juurimaan pois.
Olisiko aika sille, että nuoria maallikoitamme alettaisiin kutsua vaikkapa ohjaajiksi tai toisinaan maallikko-ohjaajiksi? Rinnalla voisi elää historiaan perustuva slangisana apari?
Mitä mieltä olette?
Arto Köykkä