Olen Ossi, ja tänä syksynä töissä seuriksella – Teemun sijaisena tarkemmin sanottuna. Siinä kai oleellisimmat. Ehkä on kuitenkin perusteltua kertoa itsestäni hieman muutakin, joten..
Omalta osaltani tarina alkoi 29.9.1992, jolloin lähinnä synnyin. Lisäksi hieman huusin, itkin, nukuin ja söin. Tuohon aikaan tykkäsin laulaa, jutella ihmisille (vaikka juttujani harvoin tuolloin kukaan ymmärsi) ja nauraa pistorasioille (ne kun näyttivät hassuilta pieniltä naamoilta). Kaksikymmentäviisi vuotta eteenpäin ja juuri mikään ei ole muuttunut. Edelleen tykkään laulamisesta ja ihmisten kanssa jutustelusta (vaikka juttujani on edelleen ajoittain hieman vaikea ymmärtää). Tykkään myös nukkumisesta ja syömisestä, toisinaan myös itken ja huudan. Myös nauramisesta pidän edelleen erityisen paljon – joskaan en naura enää pistorasioille (olen keksinyt elämääni hauskempaa sisältöä).
Syntymäni ja tämän päivän välillä olen opetellut pyöräilemään, lukemaan ja kirjoittamaan. Kaikista näistä pidän yllättävän paljon. Lisäksi olen harrastanut jalkapalloa ja skeittausta, sekä voittanut piirustus- ja sanoituskilpailun. Olen opetellut soittamaan kitaraa, käynyt rockfestareilla, hypännyt benjin. Olen opiskellut ammatin, suorittanut ajokortin, lukion ja armeijan, kyllästynyt työhön ja muuttanut Helsinkiin opiskelemaan.
Ja nyt olen tässä – juuri muuttamassa takaisin kotikylääni Pirkkalaan, valmistumassa ammattikorkeakoulusta ja aloittamassa työt yhdessä elämäni tärkeimmässä yhteisössä. Ei valittamista.
Törmäillään.
Ossi