”Miksi juuri Nokialle?” Tähän kysymykseen olen saanut vastailla monesti, kun olen kertonut meneväni kesätöihin Nokian seurakuntaan.
Olen kaksi edellistä kesää ollut Pirkkalassa kesäteologina ja kesätyöntekijänä. Näitä kesiä on edeltänyt viisi kesää isosena, isäntänä ja aparina. Rippileirillä olen omien laskujeni mukaan ollut 12 kertaa. Näiden lisäksi tilille on kertynyt kymmeniä nuortenreissuja ja satoja nuorteniltoja. Kesätöissä sekä vapaaehtoisena olen nähnyt myös seurakunnan muiden työalojen toimintaa. Lienee sanomattakin selvää, että nyt viimeistään alkaa olla aika lähteä hakemaan kokemuksia ja oppia jostain toisesta seurakunnasta. Nokia tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta.
Mielikuvissani Nokian seurakunta on monella tapaa hyvin lähellä Pirkkalan seurakuntaa. Samoja mielikuvia olen kuullut myös monelta muulta. Kesän jälkeen pystyn sitten kertomaan, kuinka mielikuvat osuivat kohdalleen. Se vähä, mitä olin kuullut Nokian seurakunnasta ja sen nuorten toiminnasta, oli kaikki hyvää. Näiden perusteella pidin Nokiaa ykkösvaihtoehtona työpaikaksi, ja onnekseni sinne myös pääsin. Samankaltaisuuksia on myös muita. Nokian seurakunta ei ole Pirkkalan seurakuntaa merkittävästi suurempi. Se on Pirkkalan tavoin oma seurakuntansa, eikä siis osa seurakuntayhtymää. Myös siellä vietetään nuorteniltoja Pappilassa kahdesti viikossa. Erojakin Nokian ja Pirkkalan välillä varmasti löytyy. Ja hyvä niin.
Ensi viikonloppuna menen mukaan järjestämään MEGA-leiriksi kutsuttua isos-/apuri-leiriä (Nokialla aparit ovat apureita), jossa pääsen tutustumaan kesän leiripaikkaan, Urhattuun, sekä paremmin työntekijöihin, ja ennen kaikkea tietysti nuoriin. Varsinainen työjakso alkaa reilua viikkoa myöhemmin. Kesällä on sitten luvassa rippileirejä ja nuorteniltoja; samalla sekä tuttua että uutta ja jännittävää.
Eetu Helminen