Harmittomasta virpomisperinteestä on tehty vaikeaa ja vakavaa

Palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina selasin pitkästä aikaa Facebookia. Vaikka voi vähän ihmeelliseltä tuntuakin niin kyllä nuoret sitä vielä käyttävät. Toki suurin käyttäjäryhmä taitaa olla nykyään keski-ikäiset äidit, joiden keskustelu itse asiassa pistikin silmään.

Selasin siis Pirkkalan ja Lempäälän Facebookryhmiä, niitä joissa yleensä valitetaan mopoilla kaahaavista nuorista tai ilmoitetaan karanneista koirista. Palmusunnuntain alla iskivät kuitenkin silmään keskustelut, joissa pyydettiin ihmisiä ilmoittamaan saako heidän kotonaan käydä virpomassa. Sinänsä hieno ajatus, sillä onhan joidenkin lasten vanhemmista varmasti kauheaa ajatella, kuinka heidän lapsensa tulevat torjutuksi ja mikä pahinta, häiritsevän sellaisen ihmisen aikaa, joka ei halua ottaa virpojia vastaan.

Muistan itse kuinka lapsena kävin virpomassa. Pajunoksat kerättiin yleensä jonkin tien tai pellon laidasta ja koristeltiin silkkipapereilla, piipunrasseilla ja kaikella muulla mitä nyt sattui kotoa löytymään. Myös pukeutumisessa sai käyttää luovuutta. Noidan viitan saattoi askarrella vaikka jätesäkistä, ja kasvot sudittiin uskottavan näköisiksi kasvomaaleilla.

Itse virpominen sitten hoidettiin yleensä kavereiden kanssa, suunnilleen kolmen hengen porukassa. Soitettiin ovikelloa, kysyttiin saako virpoa, lausuttiin loru ja saatiin karkkia. Aika monilla oli ilmeisesti tapana antaa virpomisvitsa virvottavalle, mutta itse en sitä muista tehneeni. Karkkia tuli joka tapauksessa. Myöhemmin vertailtiin kavereiden kanssa sitten vertailin kuka oli saanut eniten saalista. Parhaimmillaan sitä tuli muistaakseni pieni korillinen.

Muistan itse joskus miettineeni, että mitä jos virpomispalkat saisikin rahana. Olisihan sitä lapsena halunnut rahaa vaikka mihin leluihin ja sensellaiseen, kun oma viikkorahakin oli onnettoman pieni, tai ainakin tuntui siltä. Nykyään rahan pyytäminen virvottaessa ei tosin kuulemma ole niin kovin ihmeellistä. Ilta-sanomista osui silmääni uutisotsikko, jossa kerrottiin virpomispalkkoja vaadittavan ja jopa ”kerjättävän” rahana. Tuo uutinen pisti hieman miettimään.

Lukiessani Facebookista ilmoituksia siitä missä saa virpoa, mietin että taas on tehty harmittomasta perinteestä ja hauskasta asiaa vaikeaa ja vakavaa. Mietin itsekseni hieman huvittuneena, että onhan se varmaan hyvin hankalaa kieltäytyä virpojien pyynnöistä tai edes katsella jotain tuntemattomia lapsia omalla kotiovella. Nähtyäni asiasta kertovan uutisen Iltasanomissa, aloin ajattelemaan asiaa myös hieman toiselta kantilta. En minäkään haluaisi ihmisiä kerjäämään rahaa kotiovelleni.

No mistä tuo kehitys kertoo? Ovatko nykyaikaiset lelut niin kalliita että rahaa täytyy pyytää virpomalla vai ulottuuko vallalla oleva terveysbuumi jo lapsiin, niin että epäterveellisiä herkkuja ei voi ottaa vastaan. Vai onko lapset opetettu siihen että elämän tarkoitus on tienata mahdollisimman paljon rahaa? En tiedä, mutta silloin kun minä olin lapsi, virpomisen tarkoitus oli pitää hauskaa ja saada siinä sivussa suut makeaksi, ei ansaita rahaa. Tosin onhan joulusta, jota alunperin on pidetty antamisen juhlana, tehty saamisen juhla, niin miksei palmusunnuntaista ja pääsiäisestäkin voisi tehdä sellaista?

Eero Malila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *