Pirkkala on taas oman kesäni osalta taputeltu ja vanhat tuulet vievät takaisin Helsinkiin. Totesin, että nyt olisi erinomainen hetki fiilistellä menneen kesän tunnelmia. Kaiken kaikkiaan haluan sanoa, että oma kesäni oli huippu. Kesän aikana sain olla mukana monen näköisissä tapahtumissa, hetkissä ja kohtaamisissa. Aion kirjoittaa niistä muutamasta.
Pari sanaa Sirpakasta. Tänä vuonna oli testissä hiukan pidemmän kaavan kautta riparin kolmannen alkupäivän toimisto-Sirpakka-kierros. Ja sain olla mukana vetämässä tätä. Oli loistava idea (ei omani) tutustuttaa nyt jo menneen kesän riparilaiset Sirpakan uusiin tiloihin! Sirpakassa syötiinkin kesällä seitsemän leirin voimin pullaa ja visailtiin lähetystyön merkeissä. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää takaisin Sirpakan herkkujen äärelle.
Muistelen tietysti lämmöllä myös menneen kesän riparia. Ripari on aina kesän kohokohta. Riparilla puhuttiin suvaitsevaisuudesta, opeteltiin olemaan läsnä hetkessä ilman muita ulottuvuuksia, pohdittiin uskoa ja Jumalaa. Näiden kaikkien lomassa tutustuttiin uusiin ihmisiin ja pelattiin kiertopingistä. Vaikka kyseessä ei olekaan enää oma ripari tai edes isosripari vaan matkassa saa olla mukana ohjaajana tai ehkä jopa vetäjänä, uskallan sanoa, että reissulta jää käteen lähes poikkeuksetta aina uusia ihmisiä. Itselleni kävi taas näin. Tämä osaa ilahduttaa vuosi vuodelta. Sama koskee reissuja. Lotjan, tai muiden reissupaikkojen, jakamaton huomio tuo ihmiset aivan toisella lailla lähelle kuin tavallinen nuortenilta. Tämä on jo kokemus sinänsä, suosittelen kokeilemaan.
Erityisesti haluan kiittää nuoria aktiivisuudesta toiminnassa. Pappilan kesä vedettiin alusta loppuun hyvällä huumorilla. Välillä saatiin nauraa hetkipalveluksenkin aikana, toisaalta naurettiin myös hulvattoman musiikkiesityksen parissa, kummallakin kertaa vedet silmissä (ainakin allekirjoittanut). Monina iltoina huumoria taas vaati lautapelien pelaaminen samaan aikaan kun jotkut soittivat serenadia metrin päässä sijaitsevalla pianolla. Opittiin tai ainakin opeteltiin ottamaan toiset huomioon. Te nuoret saitte myös moneen kertaan ihoni kananlihalle, kun Väentupa oli hartauden aikaan istumakapasiteetiltaan täynnä ja viimeisenä sisään tullessani sain taistella siitä viimeisestä istumatyynystä. Tämä merkkinä siitä, että kesän aikana opeteltiin vastapainona myös hiljentymään.
Vaikka Pappilan kesä tai riparit ja reissut saattavat olla jo monen vuoden takaa tuttuja eivät ne ole ikinä samanlaisia. Ihmiset vaihtuvat, vaikka osa pysyy toki samoina. Toivottavasti välillä jututkin vaihtuvat. Minä en kuitenkaan vaihdu, mutta kehityn, toivottavasti.
Kiittäen kesästä,
Reetta Väisänen